Minua pyydettiin tämän lehden kolumnistiksi sillä kulmalla, että kertoisin minkälaista on olla alun perin länsisuomalaisena suomenruotsalaisen taustan omaavana poliitikkona Itä-Suomessa. Mietin mistä lähden liikkeelle.

Ensimmäisessä kolumnissa on hyvä esittäytyä. Olen alun perin yrittäjäperheestä, joskin 90-luvun laman lapsi. Lopulta finanssikriisi koetteli ja lopetti yrittämisen suvussani. Luin itseni kahdesti diplomi-insinööriksi, ja eritoten ympäristöasiat kiinnostivat – ja kiinnostavat edelleen. Olen suomalaisittain isosta perheestä ja minulla on kolme sisarusta. Olen myös isä, kamppailija ja mukana kansainvälisessä WePlanet-ympäristöliikkeessä.

Kipinä politiikkaan syttyi kahdesta syystä: Sipilän hallituksen politiikka tuntui minusta epäoikeudenmukaiselta, ja maamme (tai ylipäätään maailman) ympäristöasiat eivät tuntuneet edistyvän. Lääkkeet ilmastomuutoksen torjuntaan vaikuttivat olevan usein vääriä tai ymmärrys niiden mittasuhteista riittämätön.

Mitä sitten ajattelin Itä-Suomesta ennen tänne muuttoa?

Rehellisesti sanottuna en hirveästi mitään. Ei siksi, että olisin välinpitämätön, vaan eniten siksi, etten tiennyt alueesta hirveästi. Muutama savolainen opiskelukaveri antoi vähän esimakua siitä, mitä odottaa huumorista ja sielunmaisemasta. Itä-Suomeahan on pidetty suomalaisuuden syntysijoina. Elias Lönnrot kävi muun muassa Karjalassa keräämässä runoja, joista syntyi kansalliseepoksemme Kalevala, Eero Järnefelt maalasi tauluja ympäri Suomea ja piti savolaisia olemukseltaan eniten suomalaisina.

Vielä ei ole Savo eikä Karjala yhtä aluetta henkisesti.

Miten sitten itäsuomalaisuus eroaa länsisuomalaisesta mentaliteetista? Lyhyesti: ei juuri mitenkään. Me olemme samanlaisia ja samaan aikaan erilaisia. Jos joku ase ohimolla penäisi minulta eroja, niin sanoisin sen olevan riskinottokyky. Ehkä toivoisinkin Itä-Suomelta rohkeutta muutokseen, jotta voimme varmistaa itäisen Suomen elinvoiman myös tulevaisuudessa. Puoliksi suunniteltu on puoliksi tehty pätee kyllä suunnitteluvaiheessa, mutta meidän tulee myös uskaltaa toteuttaa, jotta voimme saada tänne uusia kasvun edellytyksiä.

Yllättävin asia, jonka olen kohdannut täällä asuessani, on itäisen Suomen jakautuneisuus, mikä kävi ilmi eduskuntavaalien aikaan. Vielä ei ole Savo eikä Karjala yhtä aluetta henkisesti, vaikka vaalipiiri on sama ja haasteet alueella samat – pitkähköt välimatkat, väestön vanheneminen ja ”syrjäinen sijainti” suhteessa muuhun Suomeen. Olisikin paljon hyötyä puhaltaa yhteen hiileen ja toimia koko Itä-Suomen edunvalvojana. Voisimme myös hakea yhteistä edunvalvontaa muun Suomen kanssa, joka kärsii samoista haasteista itäisen Suomen kanssa.

Tulevaisuudessa meidän tulee hakea uusia avauksia ja katsoa maailmaa avoimin mielin mahdollisuuksia täynnä, jotta myös tulevaisuuden savolaiset ja pohjoiskarjalaiset voivat rakentaa oman näköistä elämää ja tulevaisuutta.

Teemu Backnäs

Kirjoittaja on itäpohjalainen, joka on asunut Itä-Suomessa
vuodesta 2012. Diplomi-insinööri, SDP:n puoluevaltuutettu
sekä kansainvälisen ympäristöliikkeen WePlanet
Suomen osaston puheenjohtaja.