Orpon hallituksen päätökset sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen vähentämisestä iskevät suoraan heikoimmassa asemassa oleviin – niihin, joilla ei ole varaa menettää mitään. Kun hallitus puhuu vastuullisesta talouspolitiikasta, se tarkoittaa todellisuudessa sitä, että palvelut rapautuvat, hoitoon pääsy vaikeutuu ja ihmisten hyvinvointi asetetaan taloudellisten tavoitteiden edelle.

Terveydenhuollon rahoituksen leikkaukset tarkoittavat pidempiä jonoja, väsyneempiä hoitajia ja enemmän ihmisiä, jotka jäävät vaille tarvitsemaansa hoitoa. On vaarallista kuvitella, että sote-palveluista voi leikata ilman, että se näkyy kansanterveydessä. Kun ihminen ei saa apua ajoissa, sairaudet pahenevat ja hoitokustannukset kasvavat entisestään. Tämä ei ole säästöä – tämä on ongelmien siirtämistä tulevaisuuteen. Lisäksi tämä lisää ihmisten kärsimystä.

Myös sosiaaliturvan leikkaukset tuntuvat arjessa. Perusturvan heikentäminen ei kannusta ketään, se vain lisää ahdinkoa niille, jotka jo valmiiksi kamppailevat toimeentulonsa kanssa. Köyhyys ei ole kannustin – se on este, joka vie ihmiseltä voimat ja mahdollisuudet rakentaa parempaa tulevaisuutta.

Nämä leikkaukset eivät ole välttämättömiä, ne ovat poliittinen valinta.

Hallitus on tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät mielenterveyspalveluita. Mielenterveyskriisi on todellinen, ja yhä useampi nuori , aikuinen ja ikäihminen tarvitsee apua. Nyt, kun palvelut olisivat tärkeämpiä kuin koskaan, niiden rahoitusta leikataan. Tämä tarkoittaa sitä, että apua ei saa ennen kuin on ongelmat ovat kasvaneet ja monimutkaistuneet. Kuinka monta elämää pitää särkyä ennen kuin ymmärretään, että hyvinvointi ei ole kulu, vaan perusta koko yhteiskunnalle?

Hallituksen politiikka perustuu ajatukseen, että ihmiset pärjäävät itse. Mutta kaikki eivät aina pärjää yksin – eikä hyvinvointivaltio ole koskaan perustunut ajatukselle, että ihmisen on selvitettävä kaikesta omillaan. Meillä on vastuu toisistamme. Meillä on vastuu siitä, että jokainen saa hoitoa, tukea ja mahdollisuuden elää arvokasta elämää riippumatta siitä, missä asemassa sattuu olemaan.

Nämä leikkaukset eivät ole välttämättömiä, ne ovat poliittinen valinta. Valinta, joka kohdistuu niihin, joilla on jo valmiiksi vaikeaa. Me voimme valita toisin. Hyvinvointivaltio ei ole itsestäänselvyys – se on jotain, jota täytyy puolustaa, aina uudestaan. Nyt on sen aika.

Sanna Kauppinen

SDP Savo-Karjalan piirihallituksen jäsen
Iisalmi