Nykyinen järjestelmä ei toimi muun muassa siksi, koska se on organisoitu väärin. Ratkaisuna esimerkiksi omalääkärimallin hengessä lapsilla, nuorilla ja heidän perheillään voisi olla "omatiimi", joka hoitaisi heidän asioitaan alusta asti. Tiimiin voisi kuulua esimerkiksi psykiatrian ja lastensuojelun asiantuntijoita, ja perheen tilanne ja yksilöllinen avuntarve arvioitaisiin huolellisesti, ei vain siirtämällä asiaa luukulta toiselle tai lukemalla asiakas- ja potilaskertomuksia, jotka eivät voi antaa yksinään riittävää tietoa usein monimutkaisista tilanteista ja jotka toisinaan toimivat, kuin rikkinäinen puhelin. Keskeistä tulee olla aito kohtaaminen ja myös perheen näkökulman huomioiminen, sekä kunnioittaminen – kuten lainsäädäntökin jo edellyttää. Näin palveluista tulisi vaikuttavampia ja myös kustannustehokkaampia.

Henkilöstön hyvinvointiin ja osaamiseen tulisi panostaa, mutta samalla valvontaa ei missään nimessä tulisi vähätellä keinona puuttua epäkohtiin, joita eittämättä palveluissa esiintyy. Valvonta ei korjaa ongelmia, mutta paljastaa niitä.

Lastensuojelun puutteet kuormittavat yhteiskuntaa ja ovat inhimillisesti kestämättömiä. Palveluiden vaikuttavuutta on seurattava, eikä esimerkiksi rahaa voida vain syytää yksityiseen bisnekseen laput silmillä. Lisäksi apua ei voi automaattisesti olettaa tehokkaaksi, jos sitä tarvitseva ei koe hyötyvänsä siitä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävä on auttaa, ei tuottaa voittoa. Yritysten tehtävä on voiton tavoittelu, mutta lastensuojelun on keskityttävä lasten, nuorten ja perheiden tukemiseen. Palveluiden yksityistäminen ei ratkaise ongelmia – päinvastoin. Palvelut on järjestettävä paremmin ja kustannustehokkaammin – tästä hyötyvät sekä yksilöt, että koko yhteiskunta.

Teemu Suihko

Muusikko, opiskelija, ehdokkaana Joensuussa alue- ja kuntavaaleissa SDP:n listoilta.