Silloin olin tuohduksissani ”maakunnan ykkösen”, sanomalehti Karjalaisen siirtymisestä maakunnan ykkösrahamiesten, Laakkosen veljesten omistukseen. Arvelin kirjoituksessani kirkasotsaisesti, että tiedotusvälineen omistajalla pitäisi olla enemmän kykyä ja pyrkimystä sivistyksen kuin rahan tekemisen asioissa.

Ja mitä kaikkea nyt arvelinkaan nuoruuden voimissa ja varmuudessa.

Ennen kuin lähetin tekstin päätoimittaja Pekka Kiviojan arvioitavaksi, näytin sitä Sakari Tahvanaiselle, ystävälle ja toverille ja kysyin, mitä mieltä hän asiasta oli. Sakari sanoi, että kyllä tämän julkaiseminen päätoimittajalta rohkeutta vaatii, mutta saattaa näin kova teksti säikäyttää myös aremmat sulhaskandidaatit.

Sulhaskandidaateista en osaa sanoa, mutta päätoimittaja ei säikähtänyt. Ei säikähtänyt vuosien mittaan monia muitakaan täyslaidallisia, joita lähetin toimitukseen ensin kirjepostina, sitten modeemin kautta puhelinlinjaa pitkin kunnes saatiinkin jo valokuitu.

Miten monta nyrkinheristelyä, kummastelua, pohdintaa tai ihan vain lystiksi kirjoitettua tarinointia olen matkaan saattanut, en tiedä, mutta satoja niitä on ollut, ehkä ei sentään tuhatta.

Oman arvioni mukaan joka tapauksessa riittävästi. Osan olisi voinut jättää kirjoittamattakin hyvän siinä häviämättä. Mutta sanottakoon tähän Pilatuksen sanoin: Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.

Nuorena uskoin aika varmasti voivani vaikuttaa asioihin, jopa muuttaa maailmaa. Ehkä sellaista on tapahtunutkin. Jos ei muiden maailma ole muuttunut, niin oma on. Kirjoittaminen on ollut tapa jäsentää ajatuksia, saada niihin jonkinlaista järjestystä. Pekka Kiviojalle kiitokset mahdollisuuden antamisesta tähän ajatusten järjestelyhommaan! Sillä on ollut itselleni suuri merkitys.

Rahanvallan rinnalla jyllää vihanvalta, joka on vähintään yhtä vaarallinen yhteiskuntien syöpä.

Mutta palataanpa vielä rahaan, valtaan ja rahanvaltaan.

Tuskin tarvitsee edes mainita, miten se näkyy ja kuuluu nyt. Jos olikin 90-luvun alun huoleni rahamiesten vaikutuksesta tiedonvälityksen sisältöön Pohjois-Karjalassa jossakin määrin ylimitoitettu, niin nyt ei niin suurta huolta maailman tiedonkulusta ja sitä ohjailevista öykkäri-raharikkaista pysty ilmaisemaan, että se olisi liioiteltua.

Eikä tässä kaikki. Rahanvallan rinnalla jyllää vihanvalta, joka on vähintään yhtä vaarallinen yhteiskuntien syöpä. Sen voimalla tehdään tihutöitä tihutöiden perään Suomessakin – maan hallitus etunenässä.

Kyllä ajatusten järjestelyn tarvetta riittää vastakin. Ehkäpä täältä ettäänperiltä lähtee vast´edes ryöpsähdys ja toinenkin yleisönosastolle. Tai sitten perhe saa kuulla entistä enemmän valistusta jos ei suorastaan paasausta.

Niin että eipä tässä enää muuta kuin kiitos ja anteeksi kaikille asianosaisille!

Leila M. Luukkainen