Hilja syntyi 16.6.1930 Pielisjärven Välivaarassa viisilapsisen perheen nuorimmaiseksi. Sisaruksia oli neljä. Äiti jäi leskeksi kesällä 1939.

Hilja muisteli haastattelussa talvisotasyksyä näin:

– Olin aloittanut Matovaaran kansakoulun syksyllä. Koululla oli sotilaita ja hevosia. Niin oli myös Tiensuun emäntäkoululla. Koululle tuli tieto lokakuussa, että aamulla ei tarvitse tulla kouluun.

– Kotiini tuli Kansan Voima, josta luimme mahdollisesta sodasta. Radiota ei ollut koko kylällä. Vuoden 1939 itsenäisyyspäivän iltana saimme tiedon evakkoon lähdöstä.

– Iltapimeällä asettauduimme laitarekeen ja öinen matka Lieksan Työväentalolle tehtiin hevoskyydillä. Aamulla meille lapsille laitettiin laput kaulaan ja kävelimme Lieksan rautatieasemalle härkävaunuun ja edessä oli junamatka Lapinlahdelle.

– Perillä ensitöiksemme kannoimme ladosta majatalomme lattialle olkia, joiden päällä nukuimme muutaman yön. Äidin mielestä evakkopaikka oli pieni ja sopimaton. Niinpä hänen topakkuuden ansiosta pääsimme isompaan taloon, Jussilan saareen.

– Muutaman päivän kuluttua sain paketin, jossa oli härkävaunuun unohtunut nukkeni. Olin iloinen, kun oma nukke tuli evakkoon.

– Talvi vierähti evakossa ja keväällä juna toi takaisin, nyt Tiensuun asemalle. Tiensuun pysäkillä nukuimme yhden yön ja aamulla lähdimme kahlaamaan umpihankeen kohti kotia. Vastassa meitä oli iloinen Jalo-koira, joka oli viettänyt koko sotatalven kotiympäristössä.

– Sota oli vielä mielessä, kun vuoden 1944 syksyllä desantit kiertelivät kylää ja räjäyttivät Koiravaaran seisakkeen. Syksyn aikana vietimme monta yötä perunakuopassa, kun emme uskaltaneet nukkua kotitalossa.

Matovaaran kylälle Hilja ja Armas ovat jättäneet ison aukon.

Sodan jälkeen Hilja hakeutui vieraan työhön. Mähkön sairaalan sairaala-apulaisena hän tapasi tulevan aviomiehensä Armas Heikkisen. Häitä tanssittiin Matovaaran Työväentalolla 22.5.1949.

Puoliso teki metsä- ja uittotöitä. Yhdessä Hilja ja Armas rakensivat talon ja viljelivät pienviljelystilaa. Hilja hoiti lapset ja karjan ja ahkeroi pellolla sekä marja- sekä sienimetsissä. Hänen kukkapenkkinsä olivat värikkäitä kivikkoisessa pihapiirissä.

Hilja ja Armas olivat vakiotalkoolaisia ja kävijöitä ensin Työväentalolla ja 1950-luvulta viimeisiin elinvuosiin saakka Matovaaran Mahdin Kisapirtillä kaikissa seuran talkoissa.

Matovaaran kylälle Hilja ja Armas ovat jättäneet ison aukon. Yli 70 vuotta metsä-, uitto- ja kotitöissä uurastaneet ja kylän riennoissa vakituisesti toimineet ovat nyt poissa. Kylän kymmenistä torpista ja taloista vielä muutamasta savu nousee. Vain muistot ovat jäljellä.

Suomalaisartisti Juha Tapion albumilta Kaksi puuta sanoitukset kuvaavat rakkautta ja sen mahdollisuuksista kasvaa ja kestää:

”Kaksi vanhaa puuta, sateen pieksämää. Katsoo kevääseen, seisoo erillään. Ja kestää joka tuulen ja sään. Katsoo kevääseen, seisoo erillään. Ja jossain alla maan. Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan.”

Matti Mikkonen

Entinen matovaaralainen