JOENSUU, LOUHIOJA / Riitta Mikkonen

Louhiteatterin ystäville tutut, enolaiset Marja-Liisa Turunen ja Juha Koljonen ovat kokeneita teatterin harrastajia, heidän ensimmäinen yhteinen hankkeensa oli jo vuonna 1989.

– Se oli Louhiteatterin edeltäjän Lutikka-teatterin aikaan, parivaljakko muistelee.

35 vuoden aikana yhteistyö on jatkunut vaihtelevasti, töiden, elämäntilanteiden ja asumispaikankin mukaan. Molemmat ovat eri tehtävistä tuttuja kasvoja Louhiteatterilla. Juha on erikoistunut musiikkipuoleen ja Marja-Liisa puolestaan tunnetaan monitoiminaisena erilaisista rooleista ohjaukseen ja erinäisiin järjestelytehtäviin.

– Yhteistyö on aina sujunut hyvin ja mielessä on pitemmän aikaa ollut, että jotain voisi taas tehdä kaksistaan. Alettiin etsiä sopivaa tekstiä.

Kahdelle henkilölle kirjoitetut tekstit tuntuivat olevan valtaosin jonkinlaisia parisuhdepohdintoja, sellainen ei kiinnostanut.

Kun kohdalle osui Taina Westin käsikirjoittama Talo, se kolahti heti. Tunteita siinäkin riittää koettavaksi laidasta laitaan, ystävyyttä ja avunantoa sekä maailmantuskaa.

Ohjauksesta vastaa Marja-Liisa Turunen. Talo-työryhmään kuuluvat lisäksi Tarja Männistö-Laakkonen ja Edu Laakkonen, jotka puolestaan hoitavat niin kuiskauksen kuin visuaaliset elementit sekä tekniikan puvustuksesta valoihin.

Esityksen tuottaa Talo-työryhmä yhteistyössä Rantalan Virta -kulttuuriyhdistys ry:n ja Kulttuuriyhdistys Louhi ry:n kanssa.

Pienellä porukalla on helppo toimia, harjoitusten sopimisesta alkaen. Marja-Liisalla ja Juhalla on molemmilla omat päivätyönsä, joten sunnuntai on vakiintunut harjoituspäiväksi, ja sopii myös esityspäiväksi.

Pienellä porukalla on helppo lähteä muuallekin esiintymään, mikä on huomioitu Talon toteutuksessa. Lavastus on suunniteltu pakettiautoon mahtuvaksi. Louhitalon näyttämölläkään ei käytetä talon tarjoamia valoja, vaan keikkavaloja, jotka voidaan ottaa mukaan.

Hymyn ja liikutuksen hetkiä on luvassa, yllätyksiäkin.

Talon tutut teemat

Talo-näytelmä on saanut kantaesityksensä Kansallisteatterin pienellä Omapohja-näyttämöllä marraskuussa 2023. Teksti on siis suhteellisen tuore, mutta teemojensa puolesta sitä voisi luonnehtia klassikoksi jo syntyessään: ystävyys, erilaisuus, yhteenkuuluvuus, elämän rajallisuus, ja niin edelleen.

Näytelmän alku poikkeaa tavanomaisesta teatteriesityksestä sikäli, että ensimmäiseksi näyttelijät esittelevät roolihahmonsa Riikan ja Tarmon sekä tarinan lähtötilanteen omana itsenään.

Riikka tulee maalle ostattelemaan ukkinsa rakentamaa rintamamiestaloa, jota naapurissa asuva Tarmo hänelle esittelee. Tarmo muistaa Riikan lapsuuskesistä, mutta näyttelijänä jopa ”teeveestä tuttu” Riikka ei muista Tarmoa.

Mitä tästä sitten seuraakaan, tulee nähtäväksi. Elämien käännekohdissa ollaan. Hymyn ja liikutuksen hetkiä on luvassa, yllätyksiäkin. Tarina ei ehkä ole suurensuuri, mutta pienestikin voi sanoa paljon.

Marja-Liisa Turunen ja Juha Koljonen näyttävät asettuvan hyvin rooleihinsa. Moniin teemoihin voi käyttää elämän mittaan oppimaansa, vaikkei omakohtaista kokemusta kaikesta olisikaan. Vuosikymmenten harjoitus näkyy eläytymisessä.

Taina West on saanut kutsun katsomoon, mutta toistaiseksi hän ei ole mahdollisesta saapumisestaan ilmoittanut. Taloa esitetään Louhitalolla neljänä seuraavana sunnuntaina, lisäksi viimeistä näistä edeltävänä lauantaina eli naistenpäivänä.

– Kiertueelle lähdetään sitten kysynnän mukaan, nyt on käyty vasta alustavia neuvotteluja.

Näytelmän kesto on noin tunti ja vartti, eikä siinä ole väliaikaa, mutta Talo-väki lupailee, että Louhiteatterin tukijoukot pitänevät kahviota auki sekä ennen että jälkeen esityksen.