Nuoret jäävät usein yksin etsimään omaa paikkaansa opiskelijabileiden ulkopuolella ja pirstaleisessa työelämässä, kun taas ikäihmiset saattavat jäädä pois niin kaupungin arjesta kuin muusta yhteisöllisestä elämästä. Myös työikäiset tarvitsevat paikkoja viettää vapaa-aikaa ja ystävystyä, vaikka ruuhkavuodet pitävät monesti huolta siitä, ettei vapaa-ajanvieton haasteita ole.

Yhteisöllisyyden puutteen ja osattomuuden kokemusten edessä meidän sosialidemokraattien on tärkeää pohtia, kuinka voimme kaupunkipolitiikalla luoda yhteisöjä, joissa kaikilla on mahdollisuus kohdata taustasta riippumatta.

Kuinka voimme kaupunkipolitiikalla luoda yhteisöjä, joissa kaikilla on mahdollisuus kohdata taustasta riippumatta?

Nuorten osalta ratkaisuja löytyy muun muassa Harrastamisen Suomen mallista, joka turvaa jokaiselle lapselle harrastuksen Joensuussa lompakon paksuudesta riippumatta. Toiminta vähentää nuorten syrjäytymisriskiä sekä tukee kasvua ja kehitystä. Tällainen toiminta olisi tärkeää myös toisella asteella opiskeleville nuorille, joiden huomion älylaitteet ja virtuaalimaailma vie turhan usein. Myös nuorisotilojen ja siellä toimivien aikuisten rooli muodostuu monen nuoren elämässä yhdeksi nuoruuden tärkeimmistä ihmissuhteista.

Ikäihmisten osalta keskeinen kysymys on toimintojen saavutettavuus ja esteettömyys. Me auraamme tietä ajatukselle, että elämänvaihe ikäihmisenä ei ole passiivista kotona istumisen aikaan vaan päinvastoin. Aktiivinen elämä eläkepäivien aikana on koko kaupungin voimavara.

Joensuussa on kaivattu panostuksia ikäystävälliseen kaupunkiin. Talvikunnossapito ja aura-autojen mukanaan jättämät vallit pihojen edustalla aiheuttavat ärsytyksen lisäksi konkreettisen liikkumisen esteen, jonka yli esimerkiksi rollaattorin kanssa on vaikea päästä.

Liikuntapalveluiden, kuten suunnitteilla olevan uimahallin, tulee toimia niin esteettömänä fyysistä kuntoa ylläpitävänä liikuntapaikkana kuin myös yhteisöllisenä kansankotina. Ja vaikka Suomen hallitus ajaa alas järjestöjen rahoitusta, tulee meidän pitää huolta, että maksuttomia kohtaamisen paikkoja on edelleen tarjolla ja järjestöt pystyvät jatkamaan tuottavaa työtään.

Yhteisön hyvinvointi ei kuitenkaan ole vain palveluiden tarjoamista, vaan myös osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. On olennaista, että jokainen voi kokea itsensä kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi omassa kotikaupungissaan. Näistä eväistä ammennamme tulevan valtuustokauden politiikkaa.

SDP:n esittämä Joensuun Tulevaisuusohjelma tarjoaa konkreettisia ratkaisuja yhteisen kaupunkikokemuksen, kohtuuhintaisten elinkustannusten sekä elinvoiman kasvattamiseksi. Tässä työssä vain äänestäminen ratkaisee. Siksi olemme käärineet täyden ehdokaslistan voimin hihat – joensuulaisten luottamuksen lunastamiseksi.

Emilia Kangaskolkka

puheenjohtaja, Joensuun työväenyhdistys