Anne-Mari Tiainen

Joensuun Työväenyhdistys on tehnyt Joensuun kaupungille aloitteen Siilaisen muistomerkkialueen kunnostamisesta. Vuoden 1918 tapahtumien aluetta voisi kehittää muistopuistoksi.

– On suorastaan häpeällistä, että Siilaisten muistomerkkien alue on jätetty rapistumaan. Muualla Suomessa tällaiset vuoden 1918 tapahtumiin liittyvät paikat ovat arvoisessaan kunnossa, esimerkiksi Hennalan alue Lahdessa, sanoo mies aloitteen takana, Joensuun Työväenyhdistyksen aktiivitoimija Reijo Jeskanen.

Toinen asiaa keväällä alulle panemassa ollut henkilö on Reijo Vaaranta. He painottavat, että Siilaisen muistomerkkien ympäristö on laitettava sen historiallisen arvon mukaiseen kuntoon.

Toiveina muistopuisto ja kiviristi

Reijo Jeskanen toteaa, että Siilaisen kiviset muistomerkit sinällään ovat kunnossa, mutta kunnolliset tienviitat ja opastetaulu olisivat tarpeen. Lisäksi muistomerkkialueella olisi syytä tehdä pusikonraivausta.

– Alue kokonaisuutena tulisi saattaa muistopuistoksi. Sinne olisi saatava kuvitettu opastetaulu, jossa kerrottaisiin alueesta. Kännykällä luettavan QR-koodin kautta kävijät voisivat hakea lisätietoa paikan merkittävästä historiasta.

Lisäksi Jeskanen mietiskelee, että voisiko sinne sijoittaa myös Johannes Karhapään eli kanonisoituna pyhän marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaisen muistomerkin.

– Asiaa pitää miettiä Johannes Sonkajanrantalaisen perinneyhdistyksessä.

– Siilaisen muistomerkkien luona pidettiin ortodoksinen palvelus kesällä 2019 pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen pyhien joukkoon liittämisen yhteydessä. Jatkossa siellä voitaisiin kerran vuodessa toimittaa hänen kunniakseen esimerkiksi akatistos, Jeskanen pohdiskelee.

– Alue kokonaisuutena tulisi saattaa muistopuistoksi. Sinne olisi saatava kuvitettu opastetaulu, jossa kerrottaisiin alueesta.

Karhapää tunnetuin teloitettu

Historiantutkija Jukka Partasen mukaan Siilaisella teloitetuista tunnetuin lienee tuupovaaralainen uskonnonopettaja ja maallikkosaarnaaja Johannes (Ivan) Karhapää, joka oli kotikylänsä Sonkajanrannan toimelias asioiden järjestelijä. Hänen toimestaan kylään rakennettiin koulu ja kirkko.

Karjalan ortodoksisuutta edistäneen Karhapään toiminta lähensi karjalaisia venäläisyyteen, kirjoittaa Partanen. Venäjän vallankumouksen jälkeen Karhapää joutui kiihkeän parjauskampanjan kohteeksi, jonka seurauksena hänet lopulta vangittiin. Johannes Karhapään pojan Alen mukaan hänet oli ilmiantanut lähinaapuri.

Partanen tietää Karhapään ampumisesta kerrotun tarinaa, että hän ei olisi kaatunut ensimmäisten viiden yhteislaukauksen voimasta, vaan vasta kun häntä kohden ammuttiin uudet viisi laukausta.

Vuoden 1918 loppupuolella punaisten hautapaikka avattiin, ja omaiset saivat noutaa ruumiit kotiseurakuntiensa hautausmaille vietäviksi. Joulukuun 1918 ja tammikuun 1919 aikana kotiseurakuntiinsa haudattiin ainakin puolet Siilaisella teloitetuista. Johannes Karhapään lopullinen hautapaikka on Ilomantsissa Kokonniemen kalmistossa.

Kolme teloitettujen muistomerkkiä

Punaisten hautamuistomerkki Siilaisella sijaitsee Suomen sisällissodan aikana alueella teloitettujen ampumis- ja hautapaikan läheisyydessä. Graniitista tehdyn muistokiven ovat pystyttäneet Joensuun piirin työväenjärjestöt vuonna 1946. Pian pystyttämisen jälkeen joku oli ampunut muistomerkkiä järeällä kiväärillä, jonka luodinjälki näkyy yhä kiven etupuolella.

Teloitus- ja hautapaikan tarkasta sijainnista ei ole varmaa tietoa, mutta perimätiedon mukaan se olisi muistomerkin alla ja takana. Maastotarkastelunkin perusteella se näyttäisi mahdolliselta.

Samalla aukiolla oleva Erkki Kannoston suunnittelema, niinikään graniittinen Elonpirta-muistomerkki paljastettiin vuonna 1992. Se tehtiin Joensuun Työväenyhdistyksen aloitteesta ja myös rahoittamana. Suurikokoinen muistomerkki on pystytetty sisällissodassa vuonna 1918 ammuttujen punaisten muistoksi.

Elonpirta liittyy Suomi 75 -juhlavuoteen. Seitsenpylväinen kivimonumentti kuvaa sitä, että vapauden, kansanvallan, tasa-arvon, ihmisarvon, oikeudenmukaisuuden, rauhan ja yhteisvastuun tulisi olla yhteiskunnan rakentamisen seitsemän peruspilaria.

Kolmas Siilaisella teloitettujen muistomerkki on puolestaan Kuopiontien vieressä olevan kevyen liikenteen väylän varrella oleva suuri kivi. Se on erillään kahdesta muusta muistomerkistä. Kiveen on kiinnitetty muistolaatta paikan läheisyydessä huhtikuussa 1918 ammuttujen 99 Raudun taistelun sotavangin muistoksi.

Ampumamaja mahdollisesti jo purkukuntoinen

Siilaisella punaisten muistomerkkien lähellä on vanha punainen hirsirakennus, joka on valitettavasti päästetty ränsistymään todennäköisesti jo purkukuntoiseksi, vaikka se on kolmannen luokan suojelukohde. Rakennukselle on tehty myös ilkivaltaa, kuten murrettu ovia ja tehty seiniin töherryksiä.

– Se on suojeluskunnan ampumamaja, joka on rakennettu 1920-luvun lopulla entisen kruununjyvästön eli Pielisjoen linnan sisällä olleista hirsistä. Sitä on sanottu myös paviljongiksi, tietää sotahistoriaan erikoistunut yliopistonlehtori Pasi Tuunainen.

Hän on yhdessä historioitsija Ismo Björnin kanssa toimittanut vuonna 2004 julkaistun teoksen Noljakan kirja, jossa on artikkelit Siilaisen haudoista ja kansalaissodan teloituksista sekä alueesta suojeluskuntatoiminnan keskuksena ampumaratoineen. Ampumarata on valmistunut elokuussa 1927, mutta Siilainen on ollut ampumisharjoittelupaikkana jo 1920-luvun alussa.