Typeryyttä vastaan kannattaa taistella myös paikallistason vaaleissa
Maailman politiikkaa on saanut seurata viime aikoina epäuskon vallassa. Uutiset Yhdysvalloista ovat olleet sitä luokkaa, että ne ovat saaneet jopa Venäjän ja Pohjois-Korean näyttämään sen rinnalla maailman järjestystä kunnioittavilta demokratioilta.
Mutta ei tietä eskapismiin tarjoa tällä hetkellä oikein sekään, että kääntää katseensa pois Yhdysvalloista kohti kotimaista politiikkaa. Kunta- ja aluevaalit nimittäin lähestyvät, eivätkä tähän asti kuullut poliittiset avaukset ole ainakaan lisänneet toiveikkuutta suomalaisen yhteiskunnan saati ihmiskunnan tulevaisuuteen.
Kristillisdemokraattien Essayah on ilmaissut huolensa Suvivirren asemasta sekä uskontokammoisuudesta kouluissa. Essayah on katsonut, että jos kouluissa ei saa kuulla kertomusta laupiaasta samarialaisesta, ei opi kunnioittamaan toisen ihmisen erilaisuutta. Sallikaa nauraa. Miten hyvin nämä hartaat kristityt ovat erilaisuutta sietäneet viime aikoina Israelissa Gazan kansanmurhaa toteuttaessaan?
Äänestäminen on aina ääni jonkin puolesta ja joltakin pois.
Perussuomalaiset ovat vaaliavauksissaan kieltämässä pervoilun ja tofun kouluissa. Ilmeisesti ne tarkoittavat heille samaa asiaa. Lisäksi pohjalainen Jenna Simula on päivittänyt kuvia niskoillaan olevasta kauriista ja kertonut, miten hyvältä tuntuu kun osuu kunnolla. Mielenterveyspalveluita tällaiselle ehdokkaalle kuuluisi tarjota eikä kunta- ja aluevaaliehdokkuutta.
Itäisessä Suomessa eivät ole asiat juuri paremmin. Kokoomuksen listoilla Joensuussa oleva ehdokas näytti jo mainostavan itseään sillä, ettei kokoomuksessakaan kuulemma ole liikaa "lihaa syöviä tolkun äijiä". Kyllä saa hävetä.
Hiljattain julkaistu tutkimus kertoo, että kunta- ja aluevaaleja kohtaan osoitettu kiinnostus on laimeaa. Tämän on katsottu johtuvan siitä, etteivät ihmiset koe aluevaltuutettujen aidosti päättävän mistään, kun valtio kuitenkin ohjaa alueiden rahoitusta. Samaan aikaan myös kiinnostus kuntavaaleihin laskee, koska soten siirryttyä hyvinvointialueille ei pienille kunnille jää enää päätösvaltaa kuin soittokunnan määrärahoihin.
Kehitys on huolestuttava. Identiteettipolitiikka hallitsee sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua, mutta ei se kanavoidu äänestämiseksi kunnallis- tai aluevaaleissa. Jos oman kunnan arkiset asiat eivät politiikan seuraajaa kiinnosta, niin ei toki ole väärin äänestää – vaikka sen vuoksi, että vastustaa äänellään typeräksi kokemiaan poliittisia näkemyksiä. Äänestäminen on aina ääni jonkin puolesta ja joltakin pois.
Arto Miettinen
päätoimittaja