Hallituksen budjettiesityksestä on yritetty kertoa positiivisia asioita. Kipeät leikkaukset ovat välttämättömiä hyvinvointivaltion säilyttämiseksi, taantuma on taittumassa ja talouskasvu odottaa nurkan takana.

Valtiovarainministeriön virkavastuulla tekemät laskelmat osoittavat, että hallituksen työttömyysturvaan tekemät leikkaukset ovat jo nyt luoneet 50 000 uutta työpaikkaa, ja hyvinvointialueillekin annetaan lisää rahaa.

Saahan nämä puoli- ja osatotuudet halutessaan uskoa. Minä en ymmärrä miten hyvinvointivaltio säilytetään romuttamalla sitä pala palalta, kunnes jäljellä on vain hyvinvointia varakkaille. Valtiovarainministeri on poseerannut saksien ja leikkuulautojen kanssa, ja somessa hän on valittellut niiden riittämättömyyttä. Hän sanoi tarvitsevansa lekaa ja moottorisahaa.

Tosiasiassa työttömiä on tullut vuodessa lisää 46 000 ja avoimia työpaikkoja on nyt 60 000 vähemmän kuin vuosi sitten.

Taantuman taittumista ja talouskasvua on ennustettu yhtä toiveikkaasti kuin takavuosien sammakkoprofeetta ennusti säitä. Ennusteet menivät pieleen, koska ne perustuivat vain lujaan uskoon. Ihan samasta syystä näyttävät menevän pieleen talousennusteetkin, vaikka niitä laativat ekonomistit. Ennusteet pitävät teoreettisesti paikkansa, mutta todellisuus toimii niitä vastaan.

Kaikkein selvimmin tämä ristiriita näkyy valtiovarainministeriön laskelmissa leikkausten vaikutuksesta työllisyyteen. Aina korostetaan laskelmien tekemistä virkavastuulla, mutta virkavastuu tarkoittaa vain sitä, että laskelmat perustuvat valittuihin teoreettisiin oletuksiin. Ministeriö laski jokaisella työllisyystoimella eli leikkauksella saatavien työpaikkojen määrän, ja sillä laskutavalla on jo nyt saatu teoreettisesti 50 000 uutta työpaikkaa.

Teoreettiset laskelmat pitävät paikkansa, mutta todellisuus on eri mieltä. Tosiasiassa työttömiä on tullut vuodessa lisää 46 000 ja avoimia työpaikkoja on nyt 60 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Laskentamallit eivät ota huomioon suhdannekehitystä, eikä niistä koskaan tehty kokonaisvaikutusarviota. Niinpä työttömien määrä kasvaa ja köyhyys lisääntyy. Leikkaukset työntävät koko ajan lisää ihmisiä toimeentulotuelle, vaikka hallitusohjelman mukaan toimeentulotukea saavien ja tukeen käytettyjen rahojen määrä piti puolittaa. Siihen ei päästä muuten kuin leikkaamalla toimeentulotukea euromääräisesti.

Meille kerrotaan myös, että sotesta ei leikata, vaan alueille annetaan runsaasti lisää rahaa. Kertomatta jää, että se lisäraha tarvitaan vanhojen alijäämien kattamiseen. Kunnilta siirtyi vuodelle 2023 liian vähän rahoitusta hyvinvointialueille, eli tieto vuoden 2022 kustannuksista oli puutteellinen. Alueiden rahoitus jäi vuona 2023 noin 1,4 miljardia euroa alle todellisten kustannusten, ja se korvataan ensi vuonna. Rahoitus kasvaa tuntuvasti, mutta sillä rahalla ei tuoteta palvelua.

Tosiasiassa hallitus leikkaa alueilta monella tavalla. Yksi esimerkki on palvelumaksujen korotus. Hallitus leikkaa rahoitusta 150 miljoonaa ja pakottaa alueet tekemään likaisen työn eli korottamaan maksuja. Ihan sama tehdään hoitakuun pidentämisellä. Hallitus leikkaa rahoitusta hoitotakuun pidentämisellä arvioidun laskennallisen säästön verran.

Tämän hallituksen päätöksenteko perustuu toiveisiin, mutta todellisuus elää omaa elämäänsä ja kurittaa kansalaisia.

Sakari Timonen

Kirjoittaja on juukalainen paluumuuttaja, bloggaaja ja juristi