Kansanedustaja Tuula Väätäinen
Apua kuuluu saada kun apua tarvitaan
Julkinen sektori – valtio, sote-alueet, kunnat – muodostaa huolella punotun turvaverkon, joka kulkee jokaisen rinnalla ja kannattelee tarvittaessa eri elämäntilanteissa. Se huolehtii kuin vaivihkaa antamalla varhaista ja ennaltaehkäisevää tukea.
Lapsille opetetaan liikennesäännöt, jotta he osaavat välttää vaaran. Samoin opitaan terveellisestä ravinnosta ja elämäntavoista, opitaan uimaan ja käydään ottamassa rokotukset. Turvaverkko tulee näkyväksi kriisitilanteissa, kun tarvitaan pallolaajennusta tai toimeentulotukea. Äänestämällä vaaleissa voit vaikuttaa yhteiskunnan turvaverkon kantavuuteen.
Peruskoulussa on varmistettava koululaisille pienet ryhmäkoot sekä oikeanlainen oppimisen tuki. Kun oppilaan tuki toteutetaan riittävän moniammatillisen henkilöstön yhteistyönä, voidaan tuen tarve havaita ajoissa.
Ammatillinen koulutus on nostettava sille kuuluvaan arvoon ja pois leikkuulaudalta. Suomessa painotetaan usein korkeakoulututkintoja, mutta erilaisiin töihin tarvitaan monenlaisia ammattiosaajia. Ihmisen arvo on sama riippumatta siitä, mitä työtä hän tekee, minkä tason koulutus hänellä on ja missä päin Suomea hän asuu.
Jokaisella on oikeus työhön ja toimeentuloon, jonka kautta avautuu mahdollisuus päättää omaa elämää koskevista ratkaisuista. Ajattelen, että kuntalaiset hyötyvät enemmän lähelle tuoduista TE-palveluista. Työnhakijan kyvyt ja voimavarat voidaan havaita paremmin ja ohjata hänet hakemaan työtä, jossa hän voi saavuttaa tasapainon oman elämänsä hallinnassa osana yhteiskuntaa.
On toimittava niin, että ihmisellä säilyy luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan.
Kiireettömään hoitoon pääsy on palautettava kahteen viikkoon. Kolme kuukautta on yksinkertaisesti liian pitkä aika odottaa hoidon arviointia. Hoitoonpääsyn venyminen kohtuuttomuuksiin aiheuttaa jopa työkyvyttömyyttä sekä erilaisia paineita henkilökohtaiseen elämään, mikä altistaa laaja-alaisemmalle sairastumiselle.
Parasta hoitoa on, kun vastaanotolla odottaa tuttu lääkäri, joka tuntee perheen tai suvun sairaushistoriaa, jonka perusteella hän osaa kiinnittää huomioita potilaan terveyden kannalta merkityksellisiin seikkoihin ja tutkimustuloksiin. Omalääkäri ja omahoitaja -järjestelmä olisi tuhannen taalan paikka kyetä näkemään ihminen terveydenhuollossa kokonaisuutena. Näin saisimme paremmin kiinni esimerkiksi kohonneesta riskistä sepelvaltimotauteihin, reumaan ja kilpirauhassairauksiin.
On toimittava niin, että ihmisellä säilyy luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan ja julkiseen sektoriin ja että ne ovat apuna ja tukena silloin, kun niitä tarvitsee.
Tuula Väätäinen
Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja koulutukseltaan erikoissairaanhoitaja.