Kun terveydenhuoltopalvelut siirtyivät kunnilta hyvinvointialueille 1.1.2023, oli tiedossa että kysymyksessä on valtava muutos ja edessä isot haasteet.

Kunnilta siirtyi hyvinvointialueille velkojen lisäksi iso määrä kiinteistöjä, toimintamalleja, byrokratiaa ja henkilöstöä. Näitä nyt sopeutetaan uuteen toimintamalliin ja rakennetaan uutta toimintaympäristöä. Näin iso muutos vie aikaa, se ei tapahdu sormia näpsäyttämällä.

Suomi käyttää 9 prosenttia kansatuotteesta terveydenhuoltoon, muissa pohjoismaissa vastaavasti 11–11,5 prosenttia. OECD:n maiden keskiarvo 10,5 prosenttia. Julkisen rahoituksen osuus terveydenhuollon kustannuksista on 76 prosenttia, kun muualla Pohjoismaissa se on 85 prosenttia.

THL:n tilastojen mukaan 37 prosenttia (1130 e/asukas) rahoista menee erikoissairaanhoidon kustannuksiin, 13 prosenttia (677 e/asukas) perusterveydenhoitoon. Vain 3 e/asukas käytetään hyvinvoinninedistäviin toimiin! Kun Suomi käyttää selkeästi vähemmän varoja terveydenhoitoon kun muut Pohjoismaat, tuntuvat hallituksen sote-palveluiden säästövaatimukset käsittämättömiltä.

Aikataulu, jolla vaaditaan alijäämien kattamista vuoteen 2026 mennessä, on uskomaton huomioiden muutoksen suuruuden.

Aikataulu, jolla vaaditaan alijäämien kattamista vuoteen 2026 mennessä, on uskomaton huomioiden muutoksen suuruuden.

Hyvinvointialueet tekevät parhaansa. Talouden ja toimintojen sopeutusta tehdään koko ajan, mutta kun periytyneitä rasitteita on paljon, sopeutus vaatii aikaa enemmän kun kolme vuotta. Esimerkiksi, hyvinvointialuelain mukaan, kaikki kuntien sote-kiinteistöt siirtyivät vuonna 2023 hyvinvointialueille 3–10 vuodeksi. Näistä ensimmäiset, hyvinvointialueen kannalta tarpeettomat vuokrasopimukset purkautuvat 2027, loput myöhemmin. Puhutaan isoista rahoista.

Säästövaatimuksillaan hallitus asettaa hyvinvointialueet tilanteeseen jossa alueen asukkaille ei voida taata lakien edellyttämiä palveluja. Tämä johtaa siihen että tehostamisen nimissä, palveluja keskitetään kasvukeskuksiin ja haja-asutusseutujen asukkaat jätetään oman onnensa nojaan.

Tämä on näkynyt myös Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen toiminnassa. Kun mennään säästöeurot edellä, unohtuvat helposti ihmiset. Tulevilta hyvinvointialueen päättäjiltä vaaditaan päättäväisyyttä ja yhteispeliä siihen, että kuntalaisille ympäri maakuntaa taataan tasapuoliset perusterveydenhuollon palvelut.

Vesa Kuronen

Aluevaaliehdokas