Toivo tai toivottomuus ovat henkilökohtaisia tunteita, mutta niistä voi tulla myös yhteiskunnan kollektiivinen ajattelutapa. Alue- ja kuntavaalien alla ehdokkaiden sekä äänestäjien on hyvä pohtia sitä, vallitseeko Suomessa enemmän toivon vai toivottomuuden ilmapiiri, ja sitä, miten paikallispolitiikassa voidaan vaikuttaa oman kunnan ja alueen tulevaisuuden toivoon. Yhteiskunnan kannalta erityisen tärkeää on nuorten suhtautuminen tulevaisuuteen.

Toivo ja tulevaisuus liittyvät toisiinsa. Toivoa voi olla vain, jos mielessä on myönteinen kuva tulevaisuudesta. Monet nuoret ovat kasvaneet keskellä taloudellisia kriisejä, pandemioita ja viestejä ekokatastrofin mahdollisuudesta. Viime vuosina jopa sodan uhka on haastanut lasten ja nuorten tulevaisuuden toivoa. Tämänhetkinen maailmantilanne johtaa helposti toivottomuuden tunteisiin.

Toivon ja tulevaisuususkon edistäminen edellyttää aktiivisia tekoja. Esimerkiksi nuorten ilmastomielenosoitukset, joissa vaaditaan kestävämpää ilmastopolitiikkaa ovat tekoja, jotka luovat tunnetta osallisuudesta ja vaikuttamisesta parempaan tulevaisuuteen. Vähättely, välinpitämättömyys tai syyllistäminen toimintaa kohtaan tuhoaa toivoa. Tulevaisuuden toivon edistämistä ei voi kuitenkaan jättää ainoastaan nuorten omaksi tehtäväksi. Politiikalla on merkittävä vastuu tulevaisuuden toivon rakentamisessa pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavien päätösten, mutta myös poliittisen keskustelukulttuurin kautta.

Yhtenäisen kansakunnan luomiseksi tarvitaan kokemusta ”samassa veneessä olemisesta”.

Yhtenäisen kansakunnan luomiseksi tarvitaan kokemusta ”samassa veneessä olemisesta”. Tarvitaan luottamusta siihen, että päätökset ovat vastuullisia ja oikeudenmukaisia. Epävarmoina aikoina tarvitaan myös henkistä sieto-, palautumis- ja uudistumiskykyä eli resilienssiä. Henkinen resilienssi auttaa selviämään arjen kriiseistä ja suhtautumaan tulevaisuuteen toiveikkaasti. Tulevaisuuden toivon heikentyminen ajaa yhteiskunnan ja yksilön selviytymistilaan ja uhkaa myös yhteiskunnan sisäistä turvallisuutta. Pahimmillaan toivottomuuden ilmapiiri ja kansakunnan epäyhtenäisyys heikentää jopa maanpuolustustahtoa.

Resilienssiä ja tulevaisuuden toivoa voidaan lisätä yhteisöllisyyden, merkityksellisyyden ja hyvinvoinnin edistämisen kautta. Poliittisten päättäjien tulee huolehtia siitä, että kansalaiset saavat tarvittavaa tukea ja apua silloin, kun omat voimat eivät riitä, ja siitä, että jokaiselle lapselle ja nuorelle taataan samat mahdollisuudet kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen.

Kenenkään taakka ei saa muodostua kohtuuttomaksi. Nykyisen hallituksen eriarvoistava ja yhteiskunnan suojaverkkoja purkava politiikka on asettanut monet ihmiset kohtuuttomaan tilanteeseen.

Tulevissa kunta- ja aluevaaleissa annetaan palautetta maan hallitukselle. Olemmeko tyytyväisiä hallituksen politiikkaan vai haluammeko suunnanmuutoksen? Me sosialidemokraatit haluamme edistää politiikkaa, jolla vahvistetaan yhteisöllisyyttä, hyvinvointia sekä merkityksellisyyden ja mukana olemisen tunnetta. Yhtenäinen kansakunta on koko Suomen vahvuus.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kunta- ja aluevaaliehdokas (sd)

Mari Ojalammi

Kuntavaaliehdokas, Joensuu (sd)