Yleensä vaalityö on antoisaa ja mielenkiintoista ja saat kohdata ihmisen sekä omalta osaltasi tarjota ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Parhaimmillaan omakin ajatus kehittyy, pahimmillaan saat räntäsateessa kuunnella salaliittoteorioita piikeistä ja ties mistä. Onneksi voi aina kohteliaasti toivottaa päivänjatkot, sillä ihan kaikkea ei ehdokkaidenkaan tarvitse ymmärtää.

Kaikkinensa kampanjointi on työtä, mihin tuhannet ihmiset ovat valmiita uhraamaan vapaa-aikaansa edistääkseen yhteisten asioiden hoitoa. Kuinka hienolta ja arvokkaalta se tuntuukaan nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa – demokratian toteuttamista niin sanotusti etulinjassa.

Varmasti jokainen toivoo parempaa poliittista keskustelua, jossa asioista keskusteltaisiin ilkeämielisyyden sijaan.

Muualla maailmassa vapaudet ja demokratiat ovat vastatuulessa ja itseä ainakin huolestuttaa, minkälainen dominoefekti tuleekaan, jos Ukraina pakotetaan rauhaan, mihin se itse ei haluaisi. Silloin läntiset demokratiat näyttävät heikoilta yhteisöiltä, joissa vapauksia ei puolusteta, jos se tuntuu raskaalta tai epämiellyttävältä. Eurooppalaisten mukavuudenhalun varaan myös Venäjällä todennäköisesti lasketaan, ja tilanne on toki läntisessä Euroopassa hyvin erilainen kuin Venäjän rajanaapurina.

Myös Yhdysvallat vaikuttaa olevan tosissaan Grönlannin suhteen, eikä ole tietoa, mitä maa aikoo tehdä Kanadan ja Panaman kanavan suhteen. Samaan aikaan Venäjä pyörii sotataloudessa, läntiset tiedustelupalvelut maalaavat uhkakuvia ja Kiinan pitkäaikainen tavoite liittää Taiwan itseensä voimistuu. Toivottavasti Euroopan Unioni löytää tahtotilan, jossa varaudutaan pahimpaan, mutta ei heikompien kustannuksella. Kokemus reiluudesta olisi erilaisten valtiollisten tahojen vaikuttamisyrityksiltä suojautumista.

Takaisin kuitenkin kotimaahan. Monessa isossa kaupungissa on mahdollisuus ”punaiseen aaltoon”, muun muassa Kuopiossa ja Turussa, jos vaali-gallupit pitävät paikkansa. Täällä Kuopiossa on mahdollisuus suurimman puolueen paikkaan. Viimeksi SDP ollut sitä Kuopiossa vuonna 1992, mikä on mielenkiintoinen kehitys ja selkeä viesti hallitukselle sen harjoittamasta politiikasta. Monessa muussa kaupungissa on myös väläytelty demarivaltaan paluuta tai muuten hyvää tulosta.

Varmasti jokainen toivoo parempaa poliittista keskustelua, jossa asioista keskusteltaisiin ilkeämielisyyden sijaan. Tällöin on myös mahdollisuus ymmärtää toisen näkökantoja ja löytää se punainen lanka, jolla tämäkin maa on rakennettu – kompromissit.

Yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa tarvittaisiin yhteisiä päämääriä ja unelmia, jossa kaikki pyrittäisiin pitämään mukana. Ainakin toivon meidän demareiden pyrkivän tähän ja löytävän yhteisiä nimittäjiä projektiin nimeltä Suomi.

Teemu Backnäs

Kirjoittaja on itäsuomalaistunut diplomi-insinööri, joka ihmettelee maailman menoa Kuopiosta käsin ja pyrkii edistämään maailmaa niin politiikan keinoin kuin ympäristöjärjestökentästä käsin.