Osakesäästäminen oli ennen vaihtoehto ”sukanvarrelle” tai pankkisäästämiselle. Tämähän tarkoitti sitä, että säästettiin johonkin tarkoitukseen, asuntoon, mökiin, autoon tai johonkin kodinkoneeseen.

Kotitalouksien varallisuuksien kasvaessa ei enää säästetä johonkin kohteeseen. Tällä siirtymällä, ajattelutapojen muutoksella, on merkitystä tulojen ja varallisuuserojen kasvaessa, hyväksytään vallitseva eriarvoisuuden kasvu, talouden kasvun hidastuminen, siirrytään ”riistetyistä riistäjiksi”.

Muutos näkyy maailmanlaajuisesti siten, että voimakkaimmin kasvavat maat kuten Kiina ja Intia synnyttävät keskiluokkaansa ja jarruttavat maailman tuloerojen kasvua (mm. Milanovic), mutta rikkaimmissa maissa, kuten USA tai Suomi, tuloerot jatkavat kasvuaan. Ensin mainituissa maissa säästetään tarpeelliseen, jälkimmäisissä toimitaan osakemarkkinoilla, sijoitetaan päivittäisen tarpeen yli jäävää varallisuutta.

Milton Friedman sai talouden Nobellinsa -76, ”kapitalismin kultakauden” päättyessä (-74). Hän loi monetaristisen teoriansa realitalouden aikaan, jolloin vaurauden tuli näkyä, ei piiloutua ”veroparatiiseihin”.

Poliittinen tahto muutoksiin on hiipunut, kun yhä useammasta ”säästäjästä on kasvanut sijoittaja”.

Vaurauden tuli luoda yhteistä hyvinvointia kuten meidän ”patruunatalous” loi hyvinvointia asuntoineen, päiväkoteineen ja urheiluseuroineen. Kuten M.F. ajatteli, ”rikkaiden rikastuessa köyhille siroutuu osa”. Ajattelu loi kuitenkin pohjan kasinotaloudelle, uusliberalismille ja finanssikapitalismille, joita M.F. arvosteli ennen kuolemaansa (2006).

Tulo- ja varallisuuserojen jatkaessa kasvuaan (gini-kerroin) yhä useammasta on tullut ”sijoittaja”, kapitalisti mittakaavassaan. Tämä kehitys on johtanut siihen, että rikkaimmat rikastuvat ja köyhimmät köyhtyvät kun sijoitusvarallisuus kasvaa.

Kehitystä voivat muuttaa vain maita tai vielä suurempia kokonaisuuksia järisyttävät tapahtumat, sodat, pandemiat tai ympäristökatastroofit. Poliittinen tahto muutoksiin on hiipunut, kun yhä useammasta ”säästäjästä on kasvanut sijoittaja”, joka näkyy poliittisten arvojen muutoksena, sen hyväksyvänä äänestämättömyytenä tai äänestämällä.

Keskiluokkia synnyttävät kehitykset, teollistuminen, palveluvaltaistuminen tai digitalisoituminen, ovat takana ja Kaakkois-Aasiankin keskiluokka on siirtymässä säästäjistä sijoittajiksi, niin kehityksen voi olettaa jatkuvan maailman tai Suomen mitassa samanlaisena, rikkauksien ja köyhyyksien kasvuna.

Globalisoituminen on rakentanut tämän yksilöllisyyttä ja markkinaehtoisuutta korostavan mallin, johon tulee sopeutua säästäen tai sijoittaen, jossa on kasvava joukko, jonka ei tarvitse tätä valintaa tehdä, kaikkein köyhimmät.

Hannu Ikonen

Lieksa / Sisilia / Ispica