Suomi on jälleen valittu maailman onnellisimmaksi maaksi – jo kahdeksannen kerran. Mutta mitä onnellisuus meille suomalaisille todella merkitsee? Olemme kansa, joka ei turhia koreile, mutta kun kyse on oikeudenmukaisuudesta ja hyvinvoinnista, olemme valmiita toimimaan. Meille onnellisuuden perusta löytyy perheestä, rakkaudesta, kodista, turvasta, vapaudesta ja isänmaasta. Kun nämä asiat ovat kunnossa ja pöydässä on leipää, voimme kokea onnellisuutta.

Nyt elämme kuitenkin aikoja, jolloin liikkuu vahvoja varjoja onnellisuutemme yllä. Perusturvallisuutemme on uhattuna ihan tavallisessakin arjessa. Lapsiperheiden köyhyys lisääntyy, nuorten pahoinvointi kasvaa hälyttävästi, ja yhä useampi ikäihminen kokee yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Esimerkiksi viime vuonna eräässä chat-palvelussa jopa 2500 lasta kertoi itsetuhoisista ajatuksista. Omaishoitajat sinnittelevät jaksamisen äärirajoilla, ja hoitoon pääsyä vaikeuttavat resurssipula ja tehottomuus. Myös maaseudun elinmahdollisuudet kapenevat jatkuvasti.

Ongelmallisinta on, että meillä olisi jo ratkaisuja näihin haasteisiin – mutta niitä ei ole rohjettu ottaa käyttöön. Esimerkiksi kaikenikäisten perhehoitajuus voisi tarjota toimivan ratkaisun palveluna, tuen muotona sekä elinkeinona, mutta sen potentiaalia ei hyödynnetä riittävästi. Nyt on aika herätä, kääntää suunta ja tehdä rohkeita päätöksiä.

On aika katsoa taaksepäin oppiaksemme virheistämme ja rakentaaksemme tulevaisuus paremmalle pohjalle. Hyvinvointivaltiossa ei kuulu näyttää tältä. On turha etsiä syyllisiä – nyt tarvitaan yhteistyötä, toimintaa ja uudenlaista ajattelua. Nyt palataan tulevaisuuteen ja tulevaisuus ajatteluun.

Elämme aikoja, jolloin liikkuu vahvoja varjoja onnellisuutemme yllä.

Olen seurannut ihmisten hyvinvointia valtakunnallisesti ja nähnyt elämän koko kirjon – ilot, surut ja hädän. Hoitoalalle lähteminen oli minulle kutsumus, joka vei minut kehittämään hoiva- ja palvelurakenteita eri ikäryhmille ja erityisryhmille. Verkostoyhteistyössä ministeriöiden, puolueiden, hyvinvointialueiden ja järjestöjen kanssa olen aina pitänyt kirkkaana tavoitteena ihmisten hyvinvoinnin turvaamisen.

Nyt olen lähtenyt ehdolle sekä alue- että kuntavaaleihin. Tiedän, ettei pelkkä hyväntahtoisuus riitä, muutos vaatii periksiantamatonta työtä, kykyä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja ymmärrystä myös taloudesta. Se vaatii myös rohkeutta katsoa asioita uudella tavalla ja näin löytää innovatiivisia ratkaisuja. Hyvinvoinnin rakentaminen ei ole vain rahakysymys – se on myös arvovalintoja.

Kukaan ei ole virheetön, eivätkä puolueetkaan. Tärkeintä on, että haluamme oppia ja tehdä parempia päätöksiä.

Hyvinvointivaltiomme ja sen palvelut eivät kehity itsestään – ne on rakennettava määrätietoisesti ja viisaasti. Muutoksen tekeminen ei ole helppoa, mutta se on aloitettava nyt, ennen kuin vahingot kasvavat liian suuriksi.

Omalta osaltani lupaan tehdä kaikkeni, jotta Pohjois-Karjalaiset ihmiset voivat elää turvallisuutta tuntien kaikenikäisinä.

Äänestämällä jokainen voi vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuus meillä kunnissamme ja hyvinvointialueellamme on. Nyt tarvitaan päättäjiä, jotka tekevät työtä yhteistyössä ja toisiaan kunnioittaen – ilman, että voimavaroja tuhlataan epäolennaisuuksiin. Kaikki voimat tarvitaan nyt käyttää kehittämiseen!

Kiitos, että käytät ääntäsi molemmissa vaaleissa ja näin osaltasi varmistat, että Suomi pysyy maailman onnellisimpana maana sekä meillä on ilo elää Karjalassa myös tulevaisuudessa – nyt se on entistäkin tärkeämpää!

Sanna Kosonen

Kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto

Terveydenhoitaja (YAMK), Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen, Ihmisen parhaaksi -tunnustuksen saaja 2024