Suomessa ei ole tehty kunnollista kansallista tutkimusta yksinäisyyden aiheuttamisen ongelmien kustannuksista, mutta tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kansantalouden ja kansanterveyden kannalta yksinäisyyden ehkäisy on erittäin tärkeää. Ikääntyneiden yksinäisyydestä seuraa muun muassa masennusta, mikä taas altistaa esimerkiksi muistisairauksille. Isossa-Britanniassa on laskettu yksinäisyyden yhteiskunnalliseksi kustannukseksi 11 400 euroa vuodessa yksinäistä kohden.

Järjestöt tekevät vaikuttavaa työtä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä esimerkiksi yksinäisyyttä vähentämällä. Joensuussa on Pohjois-Karjalan Mielenterveydentuki ry ylläpitänyt ikäihmisille Torikievaria ja mielenterveyskuntoutujille MieTe -kohtaamispaikkaa. Molemmat ovat kaikille avoimia, kynnyksettömiä kohtaamispaikkoja, jossa on järjestetty monipuolista fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä ja hyvinvointia edistävää toimintaa. Näiden kohtaamispaikkojen toiminta on monelle syy lähteä kodista liikkeelle, harrastamaan, oppimaan ja osallistumaan.

Nyt Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n avustusehdotuksen mukaan kumpikaan paikka ei saa rahoitusta vuodelle 2025. Toiminnan loppuminen tarkoittaa yksinäisyyden ja terveysongelmien lisääntymistä sekä myös palvelutarpeen kasvua ja kasvavia kustannuksia hyvinvointialueella. Toisin sanoen vaihtoehtoiskustannukset näistä ”säästöistä” saattavat olla yhteiskunnalle huomattavasti suuremmat kuin rahoituksen lopettamisesta tuleva säästö.

Toivon, että STEA-avustuksista päättävät tahot vielä uudelleen arvioisivat toiminnan kustannushyötysuhdetta, kustannusvaikuttavuutta sekä laskisivat toiminnan loppumisesta aiheutuvia vaihtoehtoiskustannuksia. Päätös on epäinhimillinen, mutta myös kokonaistaloudellisesti erittäin kyseenalainen.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston pj.