Tuossa näkyvät painanteet, jotka olivat tsaarin armeijan kaivamia juoksuhautoja. Ne ovat osa yhtä kolmesta viivytyslinjasta, jotka rakennettiin siltä varalta, että Saksa olisi hyökännyt ensimmäisen maailmansodan aikana Suomen kautta Pietariin. Niihin joukkomurhattiin 99 venäläistä sotavankia keväällä 1918. Rantaa kulkiessa ohittaa monta väliaikaisen lentokentän paikkaa. Tässä olivat Morane Saulnierit ja Fiat G50:t, tuonnempaa nousivat Bristol Blenheimit.

Pyörätien kupeessa näkyvät Suojeluskunnan ampumaradan rauniot, vieressään teloituille punaisille pystytetty muistomerkki. Lähempänä kaupunkia löytyy Kaukopartio-osasto Kuismasen pieni muistomerkki. Joensuun evankelisluterilaisen hautausmaan portin läheisyydessä on ehkä koskettavin tietämäni sotamuistomerkki. Raja- ja laatokankarjalaisten sankarivainajien muistoksi pystytetyn monumentin (Herman Joutsen) keskellä on Korpisoturi-hahmo, joka esittää kivellä istuvaa, puunrunkoon nojaavaa väsynyttä sotilasta.

Sotaväkeä edustavat Pohjois-Karjalassa enää vain aluetoimisto ja Puolustusvoimien palvelukeskus. Onttolasta löytyy vielä pieni Rajavartioston varuskunta varushenkilöineen. Naapurissa olevalla Joensuun lentokentällä on silläkin sotaista historiaa riittämiin.

Joensuun länsipuolella kulkee Salpalinja, maantieteellisesti edullisessa paikassa. Vähän matkan päässä on se alkuperäinen Väinö Linnan paloaukia entisen Ylämyllyn varuskunnan kupeessa. 2013 lakkautetun Pohjois-Karjalan prikaatin rakennukset Kontiolahdella on viime kesänä päätetty jättää kylmilleen, koska niille ei ole käyttöä löytynyt.

Mutta kun ajelee Ohtaansalmen yli Kuopioon, niin Rissalan kentän kohdalla näkee, että nyt ovat Nato-hommat isollaan. Vuonna 2028 lentotukikohtaan sijoitetaan uusia F-35 -hävittäjiä. Ne taas tarvitsevat suojia ja pitkiä kiitoteitä. Kiitoteitä voivat tarvita isommatkin koneet, joita liittolaisiltamme löytyy. Uudesta ajasta kertoo paljon se, että suojat on rakennettu suojelemaan paitsi koneiden rakenteita, myös niiden sisältämää ja keräämää tietoa.

Valtavat maansiirtotyöt ja yli 100 miljoonan euron budjetti lentokentän ja sen ympäristön uudelleenrakentamisessa kertovat, että rauhanosinkojen aika on ohi. Kylmänsodan päättymisen aikoihin eläneet muistavat, miten niistä puhuttiin, kun sotaan varautumiseen ei tarvinnut enää laittaa niin paljoa rahaa. Nyt taas ikävä kyllä tarvitsee.

Näiden vähemmän rauhallisten aikojen läpi kahlaamiseen voi ottaa lähtökohdaksi sen, että miten haluaa tulevien polvien muistavan meidät.

Yksi aikojen muutokset kestänyt ulko- ja turvallisuuspoliittinen peruslähtökohta ja tavoite on estää Suomen joutuminen sotilaalliseen konfliktiin. Sen eri muunnelmat ovat olleet mukana hallitusohjelmissa ja muissa olennaisissa asiakirjoissa viimeiset 80 vuotta.

Vuosikymmenten aikana rauhan säilymiseen on pyritty monin tavoin. Välillä rauha on ollut niin itsestäänselvää, että sodan mahdollisuutta kukaan ei ottanut ainakaan kuolemanvakavasti. Suomessa kuitenkin pidettiin kiinni yleisestä asevelvollisuudesta ja monesta muustakin asiasta. Tästä lienee kiittäminen ainakin Puolustusvoimien pitkäjänteistä ja taitavaa vaikuttamistyötä maanpuolustuskursseineen sekä tietysti asevelvollisuuden suorittamisen yleisyyttä.

Osansa varmaan oli sillä Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen melkeinpä paineella purkautuneella traditionaalisella isänmaallisuudella, jolle oli vuosikymmenten jälkeen kysyntää ja tilaa julkisessa keskustelussa. Sotien merkityksen korostaminen isänmaallisuuden korkeimpina hetkinä suojeli osaltaan Puolustusvoimia pahimmilta leikkauksilta.

Kun katsoo sitä, mitä Ukrainassa tapahtuu, niin aseellisen maanpuolustuksen on tehty paljon oikeita ratkaisuja. Suomi on aseellisesti varustautunut pitkälti juuri samalla tavoin miltä Ukrainan toivelistat aseellisessa avussa näyttävät: tykistöä, pitkän kantaman ohjuksia, paljon joukkoja.

Näkyvissä oleva tulevaisuus kuluttaa meiltä epävarmuudessaan resursseja monin tavoin. Erityisesti raja-alueen talous ottaa osumaa, puolustusmenot pysyvät korkeina ja nämä taloudellisesti vaikutukset ulottuvat myös henkilökohtaiselle tasolle. Paluun on tehnyt myös konkreettinen pelko sodasta, joka omalta osaltaan kuluttaa henkisiä voimavarojamme. Demokratia ottaa taka-askeleita ja ilmastokriisin vaikutukset ovat vasta toden teolla alkamassa.

Vähemmän rauhallisia aikoja seuraavat kuitenkin aina rauhallisemmat ajat. Näiden vähemmän rauhallisten läpi kahlaamiseen voi ottaa lähtökohdaksi sen, että miten haluaa tulevien polvien muistavan meidät. Heistä tässä kuitenkin on pohjimmiltaan kysymys.

Janne "Rysky" Riiheläinen