Lieksan valmistelua ja päätöksentekoa olen seurannut pöytäkirjatasolla yli 7 vuotta ja ylipäätään kunnallisessa päätöksenteossa mukana ollut yli 45 vuotta.

”Lieksalainen” asioiden vlmistelu on heikointa, mitä olen neljässä kunnassa kokenut. Tämä ei johdu virkahenkilöiden kyvystä/osaamisesta valmistella päätöksiä vaan päättäjistä, jotka eivät edellyttä valmistelulta näkökulmien vaihtoehtoisuutta, investointien kulttuuristen ja taloudellisten vaikutusten arviointia, hyvinvoinnin merkitystä. Yhden ”totuuden” sisältävä ”keskustelu” on merkityksetön.

Valmistelun heikkous on viimeksi näkynyt keskustelussa, ”kaarettomasta vai kaarellisesta” sillasta, sen hinnasta ja kulttuurisista arvoista. Sama ”heikkous” on näkynyt rautatieasemaa ja sen lähiympäristöä koskevien asioiden valmistelussa, rakennusten hävittämisissä tai SOTE-palvelujen sijoittumisessa aina Pielisjärven-sairaalan ”tuhoamisesta” asti. Päätöksenteko ja valmistelu on helppoa ja vaivatonta kun se ”delegoidaan” hallintosäännöllä mahdollisimman pienelle porukalle, korruption vaaran kasvaessa, kansalaisyhteiskunnan- ja keskustelun kaventuessa.

Asioiden valmisteluun tulisi panostaa entistä enemmän.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ja kaupunginjohtajan ”tylyhköt” lausumat Kaarisillan korvaavan sillan ”kokonaiskustannusarviosta” 5,8 miljoonaa euroa, josta ”ei tehdä erillisiä selvityksiä” budjettia varten vaikka ei edes tiedetä kaarisillan purkukustannuksia, puhumattakaan kuinka paljon tiestöä joudutaan uusimaan raskaan liikenteen tarpeisiin? Mitkä ovat tulevien valtuustojen lainanottotarpeet, kun vertailuun otetaan kantatien saman tasoinen silta ja hintalappu on 20 miljoonaa euroa? Näitä selvityksiä on edellyttänyt Lieksan Kulttuuriperinnön tuki ry.

Oma lukunsa on Lieksalaisen bio-öljyjalostamon päätösten valmistelu ja toteutus, yhteiskunnan, valtion ja kunnan veronmaksajien ollessa suurimpia tappioiden kirjaajia. Asia kokonaisuudessaan olisi Lieksan tarkastuslautakunnan selvitettävä, kuinka paljon tuohon hankkeeseen pantiin Lieksalaista rahaa, menetetyn uimarannan lisäksi? Tässä asiassa nousee erityisesti esiin kysymys valmistelun asiantuntijuudesta, koska päätöksentekijöiltä sitä ei voinut edellyttää.

Asioiden valmisteluun tulisi panostaa entistä enemmän, hakea yhteistyömuotoja ja -käytäntöjä kolmannen sektorin kanssa, lausuntopyyntöjen rinnalla. Tässä asiassa poliittiset puolueet ovat ”ulkoistaneet” merkityksensä, ne eivät käy kansalaiskeskusteluja kuin korkeintaan vaalien alla.

Hannu Ikonen

Lieksa/Sisilia, Ispica