Mikä on (sodassa) peruuttamatonta? Tappaminen. Kaiken muun voi saada takaisin, ainakin jossain muodossa.

Olisiko sittenkin pyrittävä – kaikesta muusta niin paljon välittämättä – lopettamaan nimenomaan tappaminen? Minkä (teko)syiden taakse piiloudutaan jatkamalla tappamista? Länsimaiset arvot? Koti? Uskonto? Isänmaa?

Nykyistä leikkaus- ynnä muuta supistushässäköintiä seuratessa tulee helposti mieleen muuan telkkarissa nähty ja kuultu repliikki, jossa isäntä arveli tulevan halvemmaksi tappaa poika kotona kuin lähettää hyvine eväineen rintamalle kuolemaan.

Kuka on lopulta hoitamassa ketäkin, jos ei tappaminen lopu? Milloinkas on diplomatian vuoro?

Ari Sulopuisto