Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen palvelustrategia on naulattu vuoteen 2030 asti. Rahaa tuskin tulee enempää tulevinakaan vuosina. Sotepalveluiden rahoitus tulee valtiolta, eikä hyvinvointialue eikä valtuusto voi sitä mistään taikoa enempää.

Sen sijaan tuleva hyvinvointialuevaltuusto vaikuttaa siihen miten resursseja priorisoidaan. Nopeasti ikääntyvän ja sairastavan väestön vuoksi valtuuston keskeinen kysymys on, paikkaillaanko kriisejä erikoissairaanhoidossa vai panostetaanko perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn?

Nyt terveys- ja sote-keskukset kärsivät kroonisesta resurssivajeesta, ja hoitoon pääsy venyy. Niistä on tullut käytännössä ”matalan kynnyksen” sairaaloita, joissa hoidetaan jo pitkälle edenneitä ongelmia, ei ehkäistä niitä. Erikoissairaanhoitoon tullaan/ajaudutaan entistä huonommassa kunnossa. Kalliin erikoissairaanhoidon hoitovelka kasvaa, etenkin ikääntyvien joukossa.

Liikkuvat palvelut mahdollistaisivat lääkäri- ja hoitajapalveluiden viennin sinne missä asiakkaat ovat, sen sijaan, että Kela-taksit ajelevat ympäriinsä.

Terveys- ja sote-keskusten resurssipula on haaste, mutta ei ylitsepääsemätön este.

Hyvinvointialuevaltuustolla on vastuu päättää, mihin rajalliset resurssit kohdennetaan. Jos palveluiden rakenteita ei uudisteta, pitkät hoitojonot imevät resurssit, eikä perusterveydenhuolto koskaan pääse jaloilleen. Harvaan asutussa maakunnassa on kyettävä tekemään rohkeita ja strategisia valintoja, jotta palvelut voidaan turvata reilusti kaikille myös tulevaisuudessa.

Omalääkäri- ja omahoitajamallit mahdollistavat varhaisen havainnoinnin ja asiakkaan hoidon jatkuvuuden. Liikkuvat palvelut mahdollistaisivat lääkäri- ja hoitajapalveluiden viennin sinne missä asiakkaat ovat, sen sijaan, että Kela-taksit ajelevat ympäriinsä.

Hyvinvointialueen päätöksillä voidaan rakentaa terveydenhuoltoa, joka ei ainoastaan vastaa nykyisiin haasteisiin, vaan myös ehkäisee tulevia ongelmia.

Vesa Kuronen

Aluevaaliehdokas nro 2128 / SDP