Miljoonien sijoittaminen asevaraiseen ”turvallisuuteen” on johdattanut meidät sotaan Euroopassa ja kasvavaan globaaliin blokkiutumiseen, ydinsodan ja ilmastokriisin kasvavaan uhkaan.

Valtavirran mediassa puhetta rauhasta pidetään lähes maanpetoksena.

Näihin johtopäätöksiin tulee katsellessaan Tukholman rauhantutkimuslaitoksen SIPRIn uusimpia tilastoja. Maailman asemäärärahat ovat tuplaantuneet 90-luvun puolivälistä lähtien. Vuoden 2023 tilaston mukaan ne ovat yli 2000 miljardia dollaria vuodessa. Jos maailman ongelmat voisi ratkaista aseistautumalla, ne olisivat jo ratkenneet. Olemme joutuneet kuin huomaamattamme uuteen varustelukierteeseen.

Mitä sellaista tapahtui, että tällainen ”kehitys” lähti liikkeelle?

Millaiset mahdollisuudet silloin olisi avautuneet, jos tällä tiellä olisi jatkettu!

Alkoi Naton laajeneminen itään ja asekauppa veti. Tuli Naton ”humanitaariset” pommitukset Jugoslaviaan ja Naton pommitukset Afganistaniin vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen ja Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin. Sotiminen jatkui myöhemmin Libyan pommituksilla ja sisällissodalla Syyriassa. Venäjä kävi omaa ”terrorismin vastaista” sotaansa Tsetseniassa.

Tilastosta käy ilmi myös toinen, oikeastaan vielä mielenkiintoisempi seikka. Ennen mainitsemaani käännettä sotilasmenot olivat tipahtaneet kolmanneksella 1988–94. Mistä se sitten johtui? Vaikka Neuvostoliitto kävi sotaa Afganistanissa ja oli Reaganille ”pahan valtakunta”, niin silti hän ja Gorbatšov sopivat aseriisunnasta Reakjavikin huippukokouksessa syksyllä 1986. Tästä neuvoteltiin sopimus, joka allekirjoitettiin vuonna 1991.

Kolmannes ydinaseista päätettiin hävittää ja miljoonaiset armeijat poistaa Saksasta. Aseistariisuntaa oli tarkoitus jatkaa. NL vetäytyi Afganistanista. Kylmän sodan päättyessä Varsovan sotilasliitto lakkasi olemasta. Euroopassa elettiin euforisia hetkiä, monella taholla haaveiltiin myös Naton purkamisesta tai ainakin sen sotilasliittoluonteen päättymisestä.

Vuonna 1992 oli YK:n Rion ilmastokokous, jossa sovittiin ensimmäisistä toimista ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Millaiset mahdollisuudet silloin olisi avautuneet, jos tällä tiellä olisi jatkettu! Olisimme jatkaneet aseriisuntaa yhdessä ja voineet suunnata niin henkiset kuin aineelliset voimavarat ilmastokriisin ratkaisuun. Silloin oli mahdollisuus toisenlaiseen maailmaan.

Hannu Ketoharju