Tämä Astrid Lindgrenin rakastettu ja monien hyvin tuntema tarina alkaa ukkosmyrskyllä, joka halkaisee Matiaksen linnaan syvän kuilun. Sen toiselle puolelle muuttaa asumaan Matiaksen vihollisjoukko – Borkan ryövärit. Ryövärijoukoille kuilu edustaa jakolinjaa, mutta ryöväreiden lapsille, Ronjalle ja Birkille, se on haaste, joka on voitettava yhteistyöllä.

Kuntavaaleissa puhutaan usein yhteisöllisyydestä, mutta samalla kaivetaan yhä syvempiä kuiluja. Erityisesti kulttuurista keskusteltaessa vastakkain asettuvat monesti taloudelliset prioriteetit ja taiteen itseisarvo. Kulttuurin rahoituksesta on jo jouduttu leikkaamaan, ja silloin vastakkain on asetettu niin sanotut pakolliset ja ”ylimääräiset” menot – samaan tapaan kuin Matiaksen ja Borkan ryövärijoukot taistelevat niukoista resursseista.

Yhteisön elinvoima ei synny pelkästä selviytymisestä.

Mutta kuten Ronja Ryövärintytär osoittaa, yhteisön elinvoima ei synny pelkästä selviytymisestä. Se vaatii rohkeutta nähdä yli nykyhetken ja rakentaa siltoja sinne, missä ennen oli vain esteitä. Kulttuuri ei ole luksusta, vaan se on investointi hyvinvointiin, oppimiseen ja kaupunkien elinvoimaan.

Joensuun kaupunginteatterin kaltaiset instituutiot eivät ole vain viihdyttäjiä – ne ovat yhteisön kohtaamispaikkoja, identiteettiemme vahvistajia ja kaupunkikuvan sydämiä. Jos ne jätetään heitteille, seuraukset näkyvät paitsi henkisessä myös taloudellisessa pääomassa.

Ronja ja Birk ymmärtävät, että yhdessä voi saavuttaa enemmän kuin erikseen. Sama pätee kuntapolitiikkaan: sen sijaan, että jakaisimme resurssit jyrkkiin kategorioihin, voisimme etsiä tapoja, joilla kulttuuri, hyvinvointi ja talous voivat tukea toisiaan. Sellaisia visionäärejä ja edustajia tarvitsemme kunnanvaltuustoihimme.

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry:n kokoamien tietojen mukaan noin 60 prosenttia kunnista on yhä vailla kulttuuristrategiaa, ja vain 4 prosenttia kunnista on tehnyt kulttuuri tai luovan alan elinkeinosuunnitelman. Kulttuurissa on kuitenkin kasvupotentiaalia: taide- ja kulttuurialan osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa 3,1 prosenttia, kun EU:ssa vastaava keskiarvo on 4,4 prosenttia.

Kun seuraavan kerran keskustellaan siitä, mikä on ”hyödyllistä” kulttuuria ja mihin varoja tulisi ohjata, kannattaa muistaa Ronjan ja Birkin ystävyyden ja yhteistyön voima: silloilla pääsee pidemmälle kuin kuiluilla.

Eveliina Salomaa

Teatterin tiedottaja, kulttuurintutkija