Suomi on pitkään voinut olla ylpeä kaukonäköisistä päättäjistä, jotka ovat ymmärtäneet, etteivät suurvallat harrasta hyväntekeväisyyttä, vaan jokaisen kansakunnan on tunnustettava oma arvonsa ja oltava sen edestä valmis uhrauksiin.

Presidentti Niinistön tuomaa yhteistyön pääomaa Venäjän kanssa tietoisesti vaikeutti ministeri Timo Soini suurlähettiläs Hannu Himasen kanssa estämällä Venäjän Duuman osallistumisen Etyjin kokoukseen. Tämä johti Duuman kokoukseen Suomen arvostelemiseksi, ei myöskään Ranska ja Saksa nähnyt järkeä toimissamme heikentää Euroopan sillan perusteita.

Sisäministerinä 2007 keväällä varoitin eduskunnassa Suomea kovien oikeisto- ja porvarivoimien hallitusten olevan sisäisen ja sosiaalisen turvallisuuden suurin uhka Suomelle. Nyt meillä on sinimusta-ketju, joka elää militääri-huumassa.

Puolustusministeri Häkkänen ilmoittaa hallitukselle ja Suomen kansalle lähes miljardin taas lähtevän aseisiin, samaan aikaan kun Orpo ja Purra vetää vakavassa sosiaalisessa kriisissä olevien perheiden ja nuorten hyvinvointia alas vaikeuttaen ihmisten perustuslain mukaisen turvan järjestämistä. Nämä ja 3 muuta miljardia Ukrainaan tai aseisiin ei ole Orpon virtuaalirahaa, vaan edellyttää ”saksimista” vanhustenturvan ja nuorten tulevaisuuden uskon sekä toimeentulon heikentämiseksi.

Vuonna 2004 käsittelimme perusteellisesti hallituksen valtioneuvoston selontekoa. Sosialidemokraattien ja keskustan johdolla korostettiin yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista. Ulkoisen toimintakyvyn ja sotilaallisen puolustamisen ohella painottui sisäinen turvallisuus. Talouden ja yhteiskunnan toimivuus, väestön toimeentuloturva ja toimintakyky sekä henkinen kriisinsietokyky.

Poliittisen historian ja kansallisen turvallisuuden asiantuntijoita ei viime vuosien ratkaisussa ja ”kiireessä” kuunneltu riittävästi. Ohitettiin muun muassa Mikko Majanderin kysymys: ”Kumpi painaa enemmän: vaara sotkeutumisesta konflikteihin, joista Suomi muuten voisi pysyä erossa, vai turva siitä, että hädän keskellä apuna olisi mahtava sotilasliitto. Ei puntaroitu hänen kysymystään: ”Millaiseen koetukseen Ukrainan konfliktissa EU:n, Naton ja USA:n keskinäinen solidaarisuus joutuu. Koska se on paljolti Venäjän käsissä.”

VTT Pekka Visuria ja hänen osaamistaan ja turvallisuuspoliittisen näkökulman syvempää läpikäyntiä hallitus olisi tarvinnut historiattomuuden sijaan. Se oli tärkeä osa ulko- ja turvallisuuspoliittisen työmme pohdintaa.

Alustuksessaan 7.6.2005 Suomen asemasta maailman tilanteesta Pekka Visuri toi esille myös geopoliittisesti painottunutta näkökulmaa. Keskeisiä ongelmia Euroopan unionin laajenemisprosessissa on yhä kysymys eurooppalaisuudesta ja Euroopan rajoista.

Kaksi maailmansotaa ja kylmä sota painottuivat Eurooppaan. Hän kehottaa varomaan liiaksi uskomasta sellaisia jatkuvasti toistettuja väitteitä kuin että ”Eu ja Naton laajeneminen on jo poistanut jakolinjat Euroopasta”. Päinvastoin, Euroopan unionin laajenemisprosessissa on yhä kysymys eurooppalaisuudesta ja Euroopan rajoista. Ei ole itsestään selvää ja kaikkien hyväksyttävissä, että Länsi-Eurooppa hallitsee ”koko Eurooppaa”.

Yhä tiiviimmän unionin rakentaminen merkitsee käytännössä myös blokkiutumista, jolloin muodostuu uusia jakolinjoja nimenomaan suhteessa itään ellei rajoille kyetä muodostamaan ”ohennusvyöhykkeitä” tai toimivia liitännäisjäsenyyksiä. Epätoivottavana kehityksenä Visuri toi esille uudenlaisten imperialististen rakenteiden muodostumisen, jolloin Bryssel toimisi imperiumin pääkaupunkina.

"Kolkkapoika-henkeä” kuvaa kuvitelma, että Yhdysvallat suurine resursseineen asettuu Euroopan turvaksi.

Visuri ennakoi tarkasti myös Yhdysvaltain roolin muuttuvan ja sen valta-asemaa haastavat vastavoimien syntymisen. Hallituksen valmistelun ”kolkkapoika-henkeä” kuvaa kuvitelma, että Yhdysvallat suurine resursseineen asettuu Euroopan turvaksi. Tämä kylmän sodan astetelmiin perustuva väärinkäsitys lienee nyt korjattu rautalangalla. Strateginen pääpaino lienee Kiinan ja öljyalueiden suunnalla. Jo 20 vuotta sitten Visuri selkeästi kuvasi, että kukaan ei vakavissaaan kuvittele kylmän sodan aikaisten puolustusjärjestelyjen voivan jatkua kauan!

Tässä on yhdysvaltalaisten veronmaksajien kielteinen asenne entisestään vahvistunut samalla kun Yhdysvaltain vaihtotaseen vuotuinen alijäämä ja budjettivaje on revennyt. Sotilasmenot on rahoitettu velkarahalla ja kukaan ei usko suurvallan säilyttävän asemaansa lainaamalla jatkuvasti rahaa ulkomailta. Tähän reagoi aikoinaan jo presidentti Bush. Nämä toimet tulevat näkymään raskaalla kädella. Tutkimuslaitos CSIS:n analyytikko Anthony Cordesman totesi jo aikoinaan ”Budjetteja ei voida muokata asevoimien tarpeiden mukaisiksi, vaan asevoimien muutoksen on sopeuduttava budjetteihin”. Suomessakin on heräämisen aika!

Pohjois-Euroopan ja Suomen säilyttäminen rauhallisena alueena on luonut etua muun muassa taloutemme alalla. Suomi suhteessa talouteensa on nyt kärsinyt Ukrainan sodan vaikutuksista eniten.

Sijaitsemme edelleen geostrategisesti aralla vyöhykkeellä Venäjän naapurissa, jolloin ehkä kaukanakin alkavat suurvaltakriisit saattavat meille heijastua. Suomi ei ole suoranaisesti Venäjän hyökkäyksen kohde, vaan voimme joutua epäsuorasti suurvaltaselkkauksien vaikutusten piiriin.

Valtioneuvoston selonteossa 2004 määritimme päämääräksi maan itsenäisyyden ja demokraattisten perusarvojen turvaamisen sekä kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisen.

EU nähtiin selkeästi taloudelliseksi ja poliittiseksi yhteisöksi, joka kehittää valmiutta myös monipuoliseen kriisien hallintaan. Sotilasliitto se ei ole.

Pekka Visurin turvallisuuspoliittisen raportin johtopäätös oli selkeä: ”Harva täällä on kuvitellut, että turvallisuuspolitiikka olisi järkevää rakentaa ulkomaisen sotilaallisen avun varaan, joten odotuksissa ei ole myöskään petytty. Uusin kehitys korostaa sotilaspoliittisen varovaisuuden ja hyvien naapuruussuhteiden ylläpidon merkitystä. EU-yhteistyötä kannattaa jatkaa myös puolustuspolitiikan alalla, mutta Suomen liittoutuminen kaukaisen suurvallan kanssa Venäjää vastaan olisi sekä turhaa että vaarallista.”

Tämä keskustelu ja sen avaaminen ohitettiin vauhdilla poliittisesti ja mediassa. Puolustusvaliokunnan mietinnössä vuodelta 2001 todettiin realistisesti geostrategisesta asemastamme johtuva uhkakuva suurvaltojen kriisissä. Suomella on tässä kaksi painopistettä: Itämeren alue ja pohjoiset merialueet.

Kari Rajamäki

sisäministeri ja ulko-ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (utva) jäsen 2003–07, EU-sisäasiainministerineuvoston pj. 2006

Valtiopäiväneuvos