Ulkomaisten kiinteistöomistusten uhkaan on Suomessa viimein herätty. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä on esitys, jonka tarkoituksena on kieltää venäläisten kiinteistökaupat Suomessa. Kysymys kuitenkin kuuluu, miksi esitys tuotiin vasta nyt ja mitä pitäisi tehdä jo toteutuneille kaupoille.

Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna venäläisten kiinteistökaupat Suomessa lähtivät huomattavaan nousuun jo vuonna 2007. Olen varoitellut niihin liittyvistä turvallisuusuhkista siitä lähtien. Jo tuolloin Venäjä valmistautui Krimin miehitykseen, ja jo tuolloin venäläiset hankkivat kiinteistöjä Krimiltä.

On mahdollista, että Putinin hallinnolla on suunnitelma myös Suomen varalta pitkässä juoksussa. Kiinteistöomistukset ovat potentiaalinen keino laaja-alaiseen vaikuttamiseen, emmekä voi enää olla tässä suhteessa sinisilmäisiä.

Kiinteistöomistukset ovat potentiaalinen keino laaja-alaiseen vaikuttamiseen, emmekä voi enää olla tässä suhteessa sinisilmäisiä.

Tuleva lakimuutos on erittäin toivottu meillä itäisessä Suomessa, minne venäläisten kiinteistökaupat ovat pitkälti keskittyneet. Nyt meidän tulisi kuitenkin kohdistaa huomiomme yhä vahvemmin myös kaikkiin kiinteistöihin, jotka siirtyivät venäläisomistukseen niiden parinkymmenen vuoden aikana, jolloin meillä ei ollut voimassa minkäänlaisia rajoituksia EU- ja ETA-alueiden ulkopuolisten kiinteistökaupoille.

Merkillepantavaa on, että venäläisomistukseen vuosien aikana siirtyneet kiinteistöt painottuvat vahvasti etenkin Kaakkois-Suomeen, jonka on Venäjän propagandassa vihjattu kuuluvan historiallisesti Venäjälle. Tästäkin voi löytää yhtymäkohtia Ukrainaan.

Vaikka valtaosa kaupoista on luultavimmin ollut harmittomia, erityisesti kriittisen infran, sotilaskohteiden, liikenteen solmukohtien sekä tiedonsiirto- ja energiansiirtoverkkojen lähistöllä sijaitsevat kohteet herättävät suurta huolta. Myös yksityishenkilöihin voidaan Kremlin taholta kohdistaa erilaisia painostuskeinoja.

Meidän tulee nopeasti löytää keinot, joilla jo tehtyihin kauppoihin voidaan tehokkaasti puuttua. Ongelmana on kiinteistöjen valtava määrä ja se, miten tästä määrästä seulotaan riskialttiimmat kohteet. Nykyistä sääntelyä onkin tarpeen tarkastella myös tässä valossa ja selvittää mahdollisia muutostarpeita esimerkiksi turvalunastuslakiin. Emme voi vain seurata vierestä Venäjän toimintaa. Ukrainan esimerkki on sen osoittanut.