Alaston mies on hirttäytynyt tammipuun oksaan. Sitä ennen hän on kaivertanut hirttopuun runkoon puukkopeniksellään jäähyväissanat: ”Maailma on voimakkaiden kiertopalkinto”. Vielä viimeisillä voimillaan hän raapustaa sitaattiin lähdettä: ”A.H” eli Adolf Hitler. Maalauksessa puukonkärki on jäänyt H-kirjaimen viereen. Pistettä hän ei ole sen perään ehtinyt laittamaan ennen oletettua kuukahtamistaan.

En osaa sanoa, miksi tämä Kalervo Palsan groteski Kullervo-maalaus palautui mieleeni seuratessani huhtikuun uutisia. Vaikka haluaisinkin välttää vanhanaikaista, yksinkertaistavaa ja supistavaa jaottelua voimakkaisiin ja heikkoihin ihmisiin, näyttää siltä, että maailmassamme on jälleen vahvempia nietzscheläisiä sävyjä, aivan kuten oli Hitlerinkin aikoina. Vahvoina ja voimakkaina itseään pitävät johtajat näet kilvoittelevat, kalisuttelevat sapeleitaan niin kauppapolitiikan kuin raa’an tulivoimankin saralla. Maailmanherruudesta käydään kovaa kamppailua yksinvaltiaiden omalakisin säännöin.

Maailmassamme on jälleen vahvempia nietzscheläisiä sävyjä.

Samaan aikaan myös Suomessa hallitus tekee politiikkaa, joka lisää polarisaatiota ja vaikeuttaa heikompien hyvän elämän edellytyksiä. Myös täällä politiikan tekemistä ohjaa mustavalkoinen jaottelu vahvempiin ja heikompiin, haluttiin sitä myöntää tai ei. Heikompien polkua luodaan umpeen leikkaamalla, vahvempien tietä parannetaan veronkevennyksin. Odotusarvona on, että talouskasvu tulee ja se nostattaa kaikkia veneitä kuin vuorovesi.

Palaan Palsan Hitler-sitaattiin. Voi ajatella niin, että demokratiassa valta on kiertopalkinto, jonka jakamisesta äänestetään joka neljäs tai kuudes vuosi. Työmarkkinoilla – ”kapitalismin kuohuvalla valtamerellä”, kamppailua työpaikoista käydään vaalikausista riippumatta ympäri vuoden. Myös siellä fyysinen ja kognitiivinen vahvuus, hyvä koulutus ja aukoton CV ovat tekijälle valttia, tosin tällä hetkellä myös korkeammin koulutetut korostuvat työttömyystilastoissa. Tulevaisuudessa tekoälyn kehitys saattaa haastaa myös tätä ennen hyvin pärjännyttä ryhmää.

Kun toisen maailmansodan jälkeen luotiin uutta sääntöpohjaista maailmanjärjestystä ja rakennettiin hyvinvointivaltiota, oli taustalla solidaarisia ihanteita, joita nykyään voi häpeilemättä nimittää vasemmistolaisiksi. Kun sitten ihanteet hylättiin taloudellisen realismin edessä, alettiin liikkua päivä päivältä lähemmäksi valistusajattelijoiden kavahtamaa luonnontilaa, jossa vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan. Tohdin epäillä, ettemme kohta enää ole kovin kaukana siitä.

Ehkä Palsan maalauksen mies näki asiat sittenkin oikein.

Aapo Juvonen