Mielipide: Alistummeko asevarusteluun?
Huolestuneina olemme seuranneet viime päivinä asevarustelubuumin leviämistä yli läntisen Euroopan. Satoja miljardeja ollaan valmiit sijoittamaan aseistautumiseen ympäristökriisin torjumisen ja ihmisten hyvinvoinnin sijasta.
Tyrmistyneinä olemme nähneet, miten innokkaana Suomen hallitus on vastannut huutoon. Se on valmis nostamaan puolustusmäärärahoja kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa 50 prosentin korotusta nykyiseen tasoon: kolme miljardia lisää, siis kuuteen miljardiin vuodessa. Valtiovarainministeri Purra vielä ilkeää väittää, ettei se merkitse leikkauksia sosiaaliturvaan, soteen tai koulutukseen eikä lisää velkaantumista.
Tämän tien päässä meitä odottaa sota, pahimmassa tapauksessa tuhoisa ydinsota.
Jos yhteiskuntien turvallisuus olisi ratkaistavissa asevarustelulla, olisimme jo turvassa: 90-luvun puolivälistä asemäärärahat ovat maailmanlaajuisesti tuplaantuneet. Edessä on nyt kilpavarustelun loputon urakka, köyhtyminen ja eriarvoisuuden kasvu, yhteiskuntien epävakaus. Se luo pohjaa oikeistopopulismin ja väkivaltaisen äärioikeiston kasvulle. Tämän tien päässä meitä odottaa sota, pahimmassa tapauksessa tuhoisa ydinsota.
Nyt Orpon hallitus murentaa aktiivisesti kansainvälistä sopimusjärjestelmää irrottamalla Suomen henkilömiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta.
Kuitenkin valtioiden keskinäisten intressien pysyvä sovittaminen voi onnistua vain rauhanomaisesti, diplomatian ja neuvottelujen kautta. Suomen tulisi ETYJin puheenjohtajamaana näyttää esimerkkiä, vahvistaa sopimusjärjestelmää ja pysäyttää omalta osaltaan mieletön asevarustelukilpa. Sellaista viisautta odotamme nyt päättäjiltämme.
Joensuun Rauhanryhmä 2.4.2025
Anne Kaarina Keronen, Ari Sulopuisto, Hannu Ketoharju, Jaana Haverinen, Katri Kaselius, Kerttu Martinpuro, Kirsti Era, Pirjo Tuomi, Rony Ojajärvi